Kivireki

Movemberin päättyminen aiheutti yllättävän reaktion. Ajoin viikseni eilen aamulla pois helpottuneena kasvatuksen päättymisestä. Yllätys oli kuitenkin suuri kun tunsin oloni täysin alastomaksi heti kun karvat olivat lähteneet. Ei niihin noin hyvin olisi saanut tottua! Enni on kyllä tyytyväinen, mutta omasta mielestäni peilikuvani näyttää nyt lähinnä pikkukakaralta. Voisi edes kompensoida tilanteen muhkealla parralla, vaan ei näillä geeneillä onnistu sekään...

Raskaus on nyt edennyt 11. viikolle, ja neuvolasta saadun oppaan mukaan muksu on siirtynyt alkiovaiheesta sikiövaiheeseen. Enni kävi tänään labrassa luovuttamassa pari pissapurkkia ja viisi putkiloa verta. Aika läjä tutkimuksia tehdään heti alkuvaiheessa. Mieluummin kuitenkin hieman ylimääräisiä kokeita, kuin jonkin tärkeän asian huomioitta jättäminen. Muuten raskaus on edelleen edennyt aika huomaamattomasti. Hedelmiä meillä kuluu varmaankin nelinkertainen määrä entiseen nähden, mutta se on oikeastaan ainoa huomattavissa oleva muutos.

Eilen poikkesin Helsingissä toista siskoani tapaamassa. Kävimme syömässä Samratissa, joka oli varsin mukava intialainen ravintola. Katkaravut kookoskastikkeessa toimivat erinomaisesti, vaikka ruoka oli yllättävän miedosti maustettu. Ilta oli ehkä jonkinasteista terapiaistuntoa perhepiirissä, sillä olemme systerin kanssa molemmat kärsineet viimeisen vuoden sisällä erilaisista ahdistus- ja paniikkioireita. Jos alkaa mulla helpottamaan niin hällä tuntuis touhu edelleen olevan aikamoista kivireen perässävetoa. Toivottavasti apu tilanteeseen löytyy pian.

Kävimme myös oluella Teerenpelissä, ja siellä leppoisamman keskustelun lomassa livautin myös vauvauutisen systerille. Hän suhtautui siihen totutun rauhallisesti, mutta oli ehkä ensimmäinen joka asiasta näytti yllättyvän. Kysyipä vielä oliko uutinen "toivottu". Ehkä musta ei ole aina välittynyt sellaista perheenperustajakuvaa, mutta pidin silti kysymystä hieman outona. Noh, toivottu ja suunniteltu raskaus kuitenkin on, joten jostain se pesänrakennusvietti on muhunkin iskeytynyt.

Matka takaisin maakuntiin hoitui mukavuushakuisesti ExpressBusilla. Humalaiset Tallinnasta palaamassa olleet tamperelaiset tosin hievan latistivat matkanautintoa. Edellä oleva nainen lisäksi kuorsasi koko matkan kuin moottorisaha. Luulin että vain me miehet pystymme sellaiseen jyrinään. Expressillä pääsin kuitenkin suoraan kotipaikkakunnalle; Onnibusin kyydissä olisin joutunut seikkailemaan vielä Tampereelta kotiin erillisellä bussilla tai Ennin kyydillä. Vaan olisi se Onnibus kyllä ollut hurjasti halvempi...

Bussimatkan viihdykettä. Edellinen lukukerta taisi olla joskus lukiossa reilu kymmenen vuotta sitten. Maistuu nyt huomattavasti paremmin kuin teinivuosina.