torstai 18. joulukuuta 2014

Hallowed Be Thy Name AGA

Viimekertaisen ultrapläjäyksen tienoilla kerroimme raskaudesta vihdoin myös tuleville isovanhemmille. Kaikki taisivat olla suhteellisen innostuneita, eikä oikeastaan mitään epäilyn ääntä ollut havaittavissa. Anoppi tosin alkoi kuvat saatuaan hokea "voi helvetin helvetti", mutta haluan ainakin uskotella itselleni sen olleen positiivinen helvetti. Aika näyttää.

Oma äitini totesi yllättävänkin rauhallisesti että "olipas kiva uutinen". Rauhallisuus taisi olla kuitenkin vain alkujärkytyksen aiheuttamaa, sillä jo pari päivää kertomisen jälkeen sain kuulla, että vintiltä oli pengottu jo vanhat kastemekot valmiiksi kesää varten...

Maanantaina kävimme ensimmäistä kertaa lääkärin vastaanotolla neuvolan yhteydessä. Neuvolan hoitaja piikitti mulle elämäni ensimmäisen influenssarokotteen. Ei kai tuo haitaksikaan ole; ainakaan mitään sivuvaikutuksia ei tullut. Enni tosin on ollut rokotteen jälkeen taas järjettömän väsynyt, mutta se taitaa kuitenkin olla normaalia raskausväsymystä, joka on jälleen pahenemaan päin. Hyvä että on päässyt pelkällä väsymyksellä toistaiseksi, vaikeampiakin oireita olisi voinut tulla.

Lääkärin yhteydessä jostain syystä vilkaistiin jälleen ultralla pikkuista. Don't get me wrong, en ollut pahoillani ultraamisesta - mukavahan se mukelo olisi päästä näkemään vaikka joka viikko. Ihmettelin vain, kun olen aiemmin ymmärtänyt että ultralla ei kovin montaa kertaa raskauden aikana katsella. Tästä emme kuitenkaan saaneet mitään kuvia matkaan. Eipä niissä kai alle viikon takaiseen juuri muutosta olisi ollutkaan.

Jos niskaturvotusultrassa Aga (tenavan työnimi, selitys tulossa ehkä myöhemmin) pötkötteli rauhassa paikoillaan, niin nyt oli sitten melkoinen viipellys käynnissä. Kädet ja jalat huitoivat kovaa vauhtia, ja myös kroppa pompotteli ylös-alas. Ehkä Agasta tuleekin vanhempiaan energisempi tapaus. Siihen ei tosin valtavasti vaadita. Enni ei tietenkään vielä tuntenut mitään liikkeitä, taitaapi olla vielä kuukausi tai pari, ennen kuin potkaisut alkavat erottumaan.

Huomenna olisi jälleen terapiaistunnon vuoro, ja tänään pitäisi täytellä jos jonkinlaisia taustatietolomakkeita. Kysymyksiä piisaa satamäärin, ja osa on vähintäänkin outoja, joten aikaa tuossa mennee loppuilta kevyesti. "Mikä on ikävin fantasiasi?" What?

Tässä olisi tarkoituksena arvioida asteikolla 1-6 kuinka hyvin väittämä kuvaa minua. Arvioitavia väittämiä kevyet 236kpl...

Laiska, tyhmä ja saamaton? Moraaliton ja muistiongelmainen, mutta helvetin viisas?

Ja mikäs terapia se sellainen olisi, jossa ei potentiaalisia seksitraumoja otettaisi huomioon?
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ovat tervetulleita! :)