Aga on...

Odotettu ja pelätty rakenneultra koitti viimein tänään Tampereen Terveystalolla. Fiilikset olivat ennen ultraa aika jännittyneet sekä itselläni että Ennillä. Olimme tavoillemme uskollisena (heh heh) hyvissä ajoin paikalla, ja odottelimme lopulta puolisen tuntia ultraan pääsyä kämmenet hioten. Kätilö oli sama kuin alkuraskauden ultrassakin, joten systeemit olivat sikäli tuttuja.

Rakenneultrahan ei siis ole mikään sukupuolentsekkaustilaisuus, vaikka sekin sieltä usein paljastuu. Mukula käydään läpi elin elimeltä: aivot, sydän, maksa, munuaiset, raajat, huulet ja varmasti joitain sellaisiakin seikkoja, joita kätilö ei ääneen selostanut. Kaikki tärkeät asiat olivat pennulla kohdallaan. Lähes.

Oma sydämeni jätti jokusen lyönnin välistä kun kätilö huomautti munuaisaltaiden laajentuneen liiallisesti. Mitään tietoahan minulla ei asian vaarallisuudesta tai vakavuudesta ollut, mutta kummasti näissä tilanteissa kaikki poikkeamat säikäyttävät. Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi että asia ei liene raskautta sinällään uhkaava. Jos ongelma ei kuitenkaan korjaannu itsestään joko raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen, joutuu vauva pahimmassa tapauksessa leikkauspöydälle. Kyse on siis ilmeisesti jonkinlaisesta ongelmasta virtsateissä; käsittääkseni munuaisten läpi ei kulje tarpeeksi tavaraa, ja näin ollen virtsaa kertyy näihin munuaisaltaisiin. Jos joku on asiasta paremmin perillä, saa tyhmää valaista.

Lopputulemana Aga (ja Enni) joutuvat jatkotutkimuksiin Taysiin parin viikon sisällä, ja jos ongelma ei ole korjaantunut itsestään, seurantaa lisätään raskauden aikana huomattavasti ja lapsen synnyttyä tehdään lisää tutkimuksia.

Tähän mennessä superongelmaton raskaus saikin nyt siis pienen twistin. Vaiva olisi onneksi voinut olla vakavampikin, joten ei tässä nyt auta piruja maalata seinille. Muuten lapsi voi oikein hyvin ja pulskasti. Aga oli naama selkärankaan päin kääntyneenä koko ultrauksen ajan, joten mitään järkevän näköisiä kuvia kätilö ei saanut otettua. Ja niin, järkytyksestä hieman toivuttuamme muisti Enni kysyä sukupuolenkin. Aga on poika. :)

Perinteinen sivukuva sentään onnistui.

Aikalailla siellä käyrien keskellä mennään, painoa tosin oli hieman yli viikkojen.

Epämiellyttävä totuus.

 

One ring to rule them all...

Noh, ei tuo nyt mikään mahtisormus ole, ja onhan sille vähintään yhtä vahva vastakappalekin olemassa. Ennin sormuksesta en nyt saanut tähän kuvaa, mutta nätti pieni kapistus sekin on: jokunen pieni kivi, ja sekä valko- että keltakultaa sormusosassa. Viikonloppuna pidimme kihlajaiskahvit sukulaisille. Ilta sujui vallan mukavasti, ja kaikki tulivat keskenään yllättävän hyvin toimeen. Koko porukan voi siis kutsua kokoon toistekin. Seuraavaksi vaan hääpäivää merkkailemaan kalenteriin ;)

...one ring to find them...

Sitten se päivän tärkein uutinen. Eilen raskausviikoissa tuli täyteen 21+0, ja illalla pystyin ensimmäistä kertaa mahan päältä tuntemaan Agan potkuttelut. Aivan mielettömän hieno tunne! Ilmeisesti ei ole sanottua että vielä näillä viikoilla potkuja pystyy tuntemaan, mutta aika selvästi nuo meillä tuntuivat. Lienee yksilöllistä tuokin. Potkiminen on Ennin mukaan jo hyvin säännöllistä; liikehdintä alkaa usein Ennin istahtaessa paikoilleen joko töissä tai illalla kotisohvalla.

 

Torstaina olisi vuorossa rakenneultra, jossa tarkistetaan onko Agalla kaikki kondiksessa. Samalla luultavasti selviää myöskin vauvan sukupuoli. Taitaa olla aika 50-50 mielessä sekä mukelon terveys että sukupuoli (jolla siis ei ole väliä, mutta lähes kaikki ovat veikanneet poikaa). Lisää kuulumisia päivittelen ultran jälkeen torstaina tai perjantaina.

 

Ladullakin tuli käytyä pitkästä aikaa. Yllättävän hyvin toimivat viime talvena ostetut Peltosen Nanogripit!

Kihlajaisten "lasten pöydän" tuotoksia.