Mahotonta meininkiä

Alkuperäinen suunnitelmani blogin suhteen oli päivittää tänne lähinnä odotusajan tuntemuksia ja ajatuksia miesnäkökulmasta. Olen kuitenkin vähitellen huomannut, että raskaus etenee yllättävän hitaasti. Alkujännityksen jälkeen fiilikset ovat päivästä toiseen olleet suunnilleen samanlaiset, eikä mitään näkyvää etenemistä muutenkaan ole hetkeen tullut. Jatkuva raskausraportointi tuntuu näin ollen kohtuullisen mahottomalta meiningiltä. Kirjoittamisväliä täytyy siis joko harventaa, tai ottaa käsittelyyn myös muita päivän aikana mieleen juolahtavia asioita. Katsotaan kuinka käy. :)

Ensimmäinen tunnepitoinen vastaanotto raskausuutiseen on bongattu! Enni matkasi eilen pomonsa kyydissä työpaikalle, ja kertoi matkalla olevansa paksuna. Pomo oli purskahtanut välittömästi itkuun. En sitten tiedä olivatko kyyneleet ilosta vai surusta, mutta oli kuitenkin hauska kuulla välillä tällaisistakin reaktioista. Itse kerroin myös ystävälleni Mimmille eilen - kommentti oli "Eikä! Miks kaikki vaan lisääntyy." Tosi tsemppaavaa... Muuten oli vallan mukava päivä; kävin ensimmäisellä varsinaisella terapeuttikäynnillä heti aamusta. Kokemus oli yllättävän positiivinen, mikä on vallan hyvä asia, sillä tätä pitäisi nyt jatkaa vähintään vuoden ajan eteenpäin.

Joulun odotus on nyt myös virallisesti avattu. Ennillä on suklaakalenteri, ja mä tyydyn tarkistamaan Aamulehden kalenterin arpanumerot aamuisin. Yksi perinne toki on jatkunut jo vuosikausia:

The Joulukalenteri on ollut jo pitkään ohittamaton osa joulukuun aamuja. Sarja on toki huisin korni ja biisit ovat kohtuullisen puuduttavia, mutta jotain hyväntahtoisen kotikutoista ja mieltälämmittävää tässä kuitenkin on. Seikka on saletti. Sarjan hengessä kävin eilen penkomassa kellarista suuren joulukoristelaatikon, jotta Enni saa alkaa toteuttamaan itseään. Laatikossa oli myös nippu käyttämättömiä joulukortteja, joten tänä vuonna sääsytään niiden ostamiselta.

Suuri joulukoristelaatikko

Huomenna on suunta Tampereelle Ennin kanssa. Pieni ostoskierros ensin päivällä, sitten hotelliin hieman lepäilemään ja illalla juhlimaan. Enni on menossa ystävänsä kolmekymppisille, ja mä puolestani menen tanssimaan saapastanssia työpaikan omakustanteisiin pikkujouluihin. Sitä se lama teettää. Päätimme varata hotelli Tammerista huoneen, jotta ei yötä myöten tarvitse lähteä ajelemaan väsyneenä ja pimeässä kotipuoleen.