Heippa taas,
olemme parhaillaan lähdössä Ennin kanssa ensimmäiseen varsinaiseen ultraan. Matkalla poikkeamme Ikeaan nopeille ostoksille ja lihapullille, ja klo 15:00 on Tampereen Terveystalolla aika ultraukseen.
Jännitys on käsinkosketeltava. Mitä jos sikiö ei olekaan elossa? Mitä jos niskaturvotusarvot viittaavat johonkin kromosomihäiriöön? Mitä jos sitä, mitä jos tätä... Kysymyksiä tulvii mieleen enemmän kuin aivojen kapasiteetti pystyy käsittelemään. Järki sanoo, ettei noille mitään voi jos vikaa on ollakseen, mutta eipä tuo järkeily tunteita tasaa kuitenkaan yhtään sen enempää.
Päivän toinen jännityshetki on illalla. Jos kaikki on kunnossa, olisi tarkoitus kertoa tilanne tuleville isovanhemmille iltateen äärellä. Miten he suhtautuvat uutiseen? Ihmettelevät varmaankin oliko lapsi suunniteltu. "Onko teillä varaa siihen?" lienee oman äitini toinen kysymys. Toivottavasti pieni innostuksen puuskakin jostain suunnasta ilmaantuu.
Nyt on kaikki peukut ja ukkovarpaat pystyssä - toivottavasti kaikki on kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ovat tervetulleita! :)