Sleeping Sun

Olen tänään pohdiskellut omaa rooliani raskauden aikana. Future daddyn pitäisi ilmeisesti olla nykystandardien mukaan aina positiivinen, osallistua ahkerasti kotitöihin ja huomioida puolisoaan joka käänteessä. Myös oikkuihin sopeutuminen ja pyyntöjen ahkera toteuttaminen ovat toivottavia piirteitä. Tiedän olevani kaukana tästä vaatimustasosta, mutta kai se riittää jos parhaansa yrittää?

On luonnollista että odottava äiti on jo raskaushormonienkin vuoksi väsynyt, ja raskausaika on varmasti äidille kymmenen kertaa rankempaa kuin tulevalle isälle. Väsymys on parisuhteissa kuitenkin usein aika tarttuva tila. Mistä tämä sitten johtuu? Ehkä toinen puoliso koittaa ottaa taakkaa väsyneemmän harteilta lisäämällä omaa osuuttaan kodin askareista, tai ehkä yhteiset väsyttävät elämäntavat vaikuttavat molempiin negatiivisesti samaan aikaan. Miten isän - tai tulevan isän - väsymyksestä sitten voi puhua? Kuvittelisin että harvalta löytyy asiaan ymmärrystä. Artikkelin mukaan n. 10% miehistä kärsii masennusoireista raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen. Pitkittyneeksi tila jää noin neljällä prosentilla. Avun hakeminen lienee aika korkean kynnyksen takana, sillä yleensä huomio keskittyy äidin hyvinvointiin. Toivottavasti en itse liity tuon neljän prosentin joukkioon.

Meillä väsymys ei ole ainakaan vielä kovin dramaattista. Enni nukkuu enemmän kuin aiemmin, ja itsekin olen tuntenut oloni väsyneemmäksi viime viikkoina. Ehkä se johtuu jatkuvasta jännitystilasta, ehkä viime viikkojen ylettömästä mässäilystä. Ainakaan en ole tehnyt aiempaa enempää kotitöitä. Tämän Enni voi varmasti vahvistaa.

Tämän myötä energistä talven jatkoa kaikille!