Tänään (tai eilen, kello lienee jo yli puolenyön) meillä oli Ennin sukulaisia syömässä ja istumassa iltaa. Söimme pari kattausta, pelailimme lautapelejä ja katsoimme telkkaria. Jotkut jopa innostuivat tanssahtelemaan. Tarjolla oli alkoholijuomia, viiniä, olutta, glögiä yms. Onneksi Enni toimi suurimman osan illasta juomanlaskijana, ja muut eivät huomanneet hänen kaatavan omaan lasiinsa aina alkoholitonta versiota.
Pyhäinpäivän ruokatarjoilun lisäksi kävimme isän haudalla viemässä kynttilän laatan reunalle. Puoliksi kuolleet kanervat alleviivasivat isän loppuelämää. Haudalle ei taida kovin montaa hoitajaa löytyä.
Aikaisemmin tällä viikolla teimme uuden raskaustestin. Ehkä halusimme uudella testillä varmistaa raskauden, tai ainakin todeta sen etenevän jotenkin. Varmaa tietoa etenemisestä tämä tuskin tuottaa, mutta rohkaisi ainakin mieltä nähdä näytössä lukema 3+ edellisen 2-3 sijaan. Testin jälkeen varasimme ensimmäisen neuvola-ajan, ja saimme pari päivää myöhemmin postissa esitietolomakkeita vinon pinon. Lomakkeissa kyseltiin paljon ruokatottumuksista, yleisestä terveystilasta sekä päihteidenkäytöstä. Päihdekyselylomakkeessa kohtuullisen säännöllisesti käyttämäni reseptilääkkeet (Diapam, Xanor) olivat luokiteltu suunnilleen samaan nippuun huumausaineiden kanssa. Keljutttaa pistää ruksia ruutuun "olen käyttänyt viimeisen 10 päivän aikana" kun kyselyssä varmaankin haetaan ennemminkin ko. lääkkeiden väärinkäyttäjiä, kuin oikeisiin oireisiin lääkkeitä käyttäviä henkilöitä. Noh, ehkä tämänkin asian saa neuvolatädille selitettyä kasvotusten. Töistä jo luvattiin että pääsen ensimmäiseen neuvolaan mukaan työvuoroista riippumatta.
Toinen viikko tiedossa olevaa raskautta (6. raskausviikko) on mennyt vähän rauhallisemmin kuin edellinen viikko. Hysteria on vähän laantunut, ja olemme hieman rauhallisemmin tulkinneet oireita ja merkkejä raskaudesta. Pahoinvointia Ennillä ei ole juuri ollut, mutta unirytmi on muuttunut täysin, rinnoissa on pientä arkuutta ja ruokahalu on kasvanut kummasti. Lienevät kaikki terveen raskauden merkkejä.
Olemme pohtineet edelleen milloin kertoa raskaudesta kullekin läheiselle. Molemmat olemme kertoneet ensin asiaan hieman neutraalimmin suhtautuville työkavereille, ja itse olen tämän lisäksi kertonut yhdelle läheiselle naispuoleiselle ystävälle. En olisi kertonut hänellekään muuten, mutta hän otti esille nähneensä unta minusta ja Ennistä kahden lapsen kanssa. Pakkohan siinä oli tunnustaa että jonkinlaisesta enneunesta saattoi olla kyse.
Läheisimmille sukulaisille ja ystäville tekisi myös kovasti mieli kertoa, mutta järki sanoo että ensimmäiset ultrat ja ensimmäinen kolmannes raskaudesta olisi hyvä olla takana ensin. Katsotaan miten maltti kestää. Tuntuu siltä että olen itse Enniä kärsimättömämpi kertomaan raskaudesta eteenpäin. Kyllä naisetkin joskus osaavat olla kylmäpäisiä. Milloin olette itse kertoneet tulevasta vauvasta tuttaville ja sukulaisille? Kenelle olette kertoneet ensimmäisenä? Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Äidille, isälle, siskolle, isäpuolelle, parhaille ystävilleni ja serkulle. Oisinko ollut viikoilla 4-6. Niin ja toki lapsen isälle, ei tosin olla yhdessä eikä oltu silloinkaan kun raskaudesta sain tietää, nykyään ei missään tekemisissäkään. Nyt menossa 21+1. :)
VastaaPoistaKiitti kommentista. Aika aikaisessa vaiheessa oot uskaltanut kertoa, mut hienoa että kaikki on kuitenkin sujunut mukavasti :) Ja hyvähän se on että löytyy muuta tukiryhmää joiden kanssa jutella jos ei lapsen isä ole kuvioissa mukana. Tsemppiä jatkoon! :)
VastaaPoista