Mielitekoja

Viikonloppu oli ja meni ilman uusia blogipäivityksiä. Koitetaanpa taas palata rytmiin. Enni on ollut edelleen väsynyt, ja opaskirjojen mukaan väsymyksen pitäisikin olla nyt suurimmillaan. Tänä maanantaina alkoi siis 10. raskausviikko, joten keskenmenoriskin kannalta kriittinen 12 viikon raja lähenee lähenemistään. Toistaiseksi kaikki on mennyt sujuvasti. Selkeimpänä raskausoireena olen pistänyt merkille mieliteot: rypäleet, klementiinit, banaanijugurtti, nakit, mascarponejäätelö... Näitä on ollut paljon normaalia enemmän. Kokeilin myös itse yhtä Ennin yhdistelmää: nakit ja banaanijugurtti samaan aikaan syötynä. Testiksi jäi mun osalta. Mitä erikoisia mielitekoja muilla on ollut?

Näitä pitää olla.

Neuvolasta saadussa odotusajan oppaassa annetaan kullekin viikolle vinkkejä ja kerrotaan yleisimmistä oiresta tai muutoksista kyseisellä viikolla. Oppaassa on myös "teknisiä tietoja" alkiosta jokaiselta viikolta. Tämän viikon vauvadata näyttää seuraavalta:

• pituus: 23-32mm
• paino: 1-2g
• sydämenlyönnit keskimäärin: 177 kertaa minuutissa
• ensimmäiset mitattavat aivoaallot
• tenava alkaa liikkua

Tekisi mieli lukaista koko opas etukäteen, mutta on toisaalta kiva pitää itseään jännityksessä. Aina viikon alussa voi sitten tsekata mikä on kullakin viikolla tärkeimpänä kehityskohteena. Vähän kuin joulukalenteria avaisi ;)

Kertomisaikataulu alkaa olla selvillä. Ensi viikolla olen lomalla, ja aion poiketa Helsingissä vanhempaa siskoani tapaamassa. Samalla reissulla täytyy paljastaa tilanne, sillä en usko näkeväni häntä enää muutoin ennen joulua. Perheelle sitä kertoo nämä asiat mieluiten kasvotusten. Kasvotusten kertominen on muutenkin hauskaa, sillä tällöin voi tarkkailla ihmisten reaktioita. Toiset ovat vilpittömän ilahtuneita, toiset välinpitämättömiä, ja joillain voi näkyä kasvoilla merkkejä muistakin tunteista. Viimeisestä ryhmästä esimerkkinä on meillä viikonloppuna käynyt Ennin ystävä "S". Hän kertoi meille kuinka pari hänen ja Ennin yhteistä tuttua on raskaana; tämän jälkeen Ennikin paljasti hänelle odottavansa myös vauvaa. Ilahtumisen lisäksi kasvoilta oli myös luettavissa haikeutta; S taitaa itsekin kärsiä jonkinasteisesta vauvakuumeesta, mutta ilmeisesti ainakaan vielä ei ole tärpännyt. Lapsettomuudesta kärsiville tai muuten tahtomattaan lapsetta jääneille kertominen on ehkä hankalin mahdollinen tilanne. Voiko odottaa toisen ilahtuvan asiasta, joka muistuttaa siitä mikä häneltä itseltään on kielletty?