Revelation

Maanantaiaamuna krapula ja vapina... No ei, ei ole, mutta kolmatta viikkoa jatkunut päänsärky alkaa hieman kiristämään hermoja. Olisikohan tämä nyt jonkinlaista sympatiasärkyä Ennin raskausoireita kohtaan. Ennin oireet ovat tosin olleet yllättävän vähäisiä, kaikki on mennyt superkivuttomasti toistaiseksi. Huomenna alkaa yhdeksäs raskausviikko, jonka pitäisi nettilähteiden mukaan olla pahoinvoinnin huippuviikko. Saa nähdä saataisiinko edes yksi kunnollinen pahoinvointikohtaus aikaiseksi.

Tulevasta vauvasta kertominen on jännittänyt meitä kovasti, ja olemme suunnitelleet tarkkaan milloin kerromme kullekin tuttavalle. Suunnitelmat eivät kyllä ole olleet aivan vedenpitäviä, sillä tieto on ehkä levinnyt vähän enemmän kuin tarkoitus oli.

Koska raskaus on meille niin iso juttu, on ollut jotenkin vaikea havaita että ulkopuolisen silmin asia ei olekaan niin maatajärisyttävä. Ne jotka tietävät, ovat olleet toistaiseksi sitä mieltä että tämä olikin arvattavissa, ja innostus on ollut aika laimeaa. Ihan ymmärrettäväähän tämä on; en minäkään toisten pariskuntien perheenlisäyksistä riehaantuisi sen suuremmin. Jotenkin tämä vaisu reaktio toisissa aiheuttaa kuitenkin itselle aina pettymyksen. Selvästi ilahtuneimmat reaktiot ovat tulleet niiltä, jotka ovat itse samassa tilanteessa. Noh, olemme kuitenkin asettaneet suurimman toivomme äiteihimme. He kyllä järkytyksestä toivuttuaan innostuvat. Tarkoituksena on kuitenkin säästää tämä info joulua edeltävälle viikolle kun 12. raskausviikko on ohi. Olkoon se sitten vaikka ennenaikainen joululahja heille.

Veljeni "J" kävi poikansa meillä vierailulla muutama viikko sitten. J:n tenava on jo iso kakkosluokkalainen, joten tulevaan serkkuun ikäeroa kertyy aika runsaasti. Ei ainakaan tarvitse haaveilla vaatteiden kierrätyksestä, ja eivätköhän ne lelutkin vanhene tuossa ajassa pahemman kerran. Nirsoja kun tuppaavat nykylapset olemaan. Itsehän otimme kaikki käpylehmät hyvillämme vastaan kersana. Not.

Hyväkuntoisen lastensängyn kuitenkin saamme veljeltäni. Vastineeksi veljenpoika saa käydä tyhjentämässä mun varastot Aku-Ankan taskukirjoista. Itse kävin lapsena ratsaamassa kummisetäni kellarin vanhoista akkareista, joissa sivut taisivat vielä olla puoliksi mustavalkoiset ja puoliksi värilliset. Saattaa olla että osa pokkareista oli täysin mustavalkoisiakin. Harmi että nämä on tullut hävitettyä kirpparilla joskus vuosia sitten. Huomasin kuitenkin että kirjoista on nyt tulossa uudet painokset tuplanumeroina, joten nämähän täytyy ilman muuta hankkia varastoon. Jos vaikka jälkikasvukin oppisi arvostamaan laatukirjallisuutta ;)

Jos näillä ei opi lukemaan, niin sitten ei millään :)