Hearts on Fire

Ruotuun palaaminen koittakoon uuden vuoden myötä. Kirjoittamisesta tuli muiden kiireiden ja tohinoiden myötä liian pitkä tauko, pyrin ettei tämä tule toistumaan.

Joulu meni leppoisasti - tai niin leppoisasti kuin joulu voi mennä, kun sitä vietetään kolmessa paikassa yhtenä päivänä. Oli kuitenkin monin puolin rauhallisin joulu miesmuistiin, väkeä oli sisareni ulkomaanreissun myötä normaalia vähemmän paikalla, ja viinan kanssakaan ei kukaan lätrännyt aiempien vuosien malliin. Aika virkistävää. Lahjattomuuslupaus piti varsinkin vanhempieni osalta yllättävän hyvin, he eivät olleet hankkineet kenellekään ainuttakaan pakettia. Sisarukset ostivat toki pikkupaketit toisilleen, ja myös Ennin sukulaisissa pientä lipsumista tapahtui. Itsekin olin tietty kaikille jotain pientä hankkinut. Saimme myös ensimmäisen vauvalahjan, kun isosiskoni antamasta paketista paljastui pienet sukat. Oikeasti, tosi pienet! En taida vieläkään ihan hahmottaa minkä kokoinen vastasyntynyt vauva oikeasti on.

Ensimmäinen mukeloon liittyvä lahja.

Veljeltäni sain näppärät säärystimet, jotka pitävät lumen pois punteista ja kengistä hangessa, vaikka ei varsinaisia talvisaappaita omistaisikaan. Testasin keksintöä heti seuraavan päivän lumitöissä, ja hyvin tuntuivat toimivan. Ajatus lahjoissa on toki tärkeintä, mutta tällaisina hetkinä osaa myös arvostaa lahjan hyödyllisyyttä. Varsinkin kun tietää, ettei itse olisi osannut moisia edes kaivata ikinä. Partioaitan sivuilta löytyy samantyyppisiä tuotteita, kuvaa kun en näistä huomannut ottaa.

Isosiskoni vietti meillä muutaman yön aatonaatosta tapaninpäivään asti, ja kävimme joka päivä jossain vierailulla, joten koko joulunaika oli aika sosiaalista menoa. Sama suuntaus jatkui joulun jälkeen, kun lähdimme Ennin kanssa tapaninpäivänä laivalle juhlimaan ystävämme pyöreitä vuosia. Ensimmäinen reissu Viking Gracella, ja olihan tuo laiva tyylikkäämpi kuin messinkikaiteiset ysäri- ja kasaripaatit.

Mun tervetuliaismalja laivalla.

 

Ennin tervetuliaismalja laivalla.

Perjantai-illan lähdöstä huolimatta paikalla oli älyttömästi lapsiperheitä, mikä hieman hämmästytti porukkaamme jo terminaalissa. Laivalla hämmästely jatkui entisestään, kun perheen pienimpiä pyöri runsain määrin laivan baareissa vielä selvästi puolen yön jälkeen. Itse toimisin ehkä hieman toisin pienten lasten kanssa matkatessa, tai lähtisin suosiolla päiväristeilylle. Enni oli samoilla linjoilla. Laivan yökerhoista sai paljon oikeasti hyviä alkoholittomia drinksuja; ei joutunut tuleva äitikään olemaan limsan ja veden varassa.

Laivalta tuliaisina mukaan tarttui itselle pari pientä pulloa, muutamat alusvaatteet molemmille sekä mahatauti mulle. Pitkien jouluvapaiden päätteeksi siis vielä kaksi päivää saikkua oksennellessa teki gutaa. Tämän takia myös blogi jäi päivittämättä ajallaan. Onneksi tauti ei tarttunut Enniin, vaikka eivät nuo odottaville äideille taida nyt ylettömän vaarallisia olla kuitenkaan.

15. raskausviikon aluksi kuuntelimme jälleen Dopplerilla ääniä kotona, ja tasainen jumputus löytyi aika tarkalleen samasta paikkaa kuin viimeksikin. Tällä kertaa ääni löytyi välittömästi ilman turhaa hakuammuntaa. Kaikki etenee nyt niin huomaamattomasti, ettei tilannetta meinaa oikein edes joka hetki muistaa. Kiva sikäli aina palauttaa totuus välillä mieliin. Enni ei ole enää ihan niin väsynyt kuin aiemmin, mutta mitään uusiakaan oireita ei ole ilmennyt.

Uuden vuoden aaton juhlinta sujui mukavasti (ja rauhallisesti!) Ennin vanhemmilla. Paikalla olivat myös Ennin täti, serkut sekä veljentytär. Lasi olutta ja kaksi glögiä, muutama pata taivaalle, tinojen valamista ja tähtisade(vai säde?)tikuilla taiteilua. Kotiin nukkumaan joskus puoli kahdentoista aikaan. Olen varmaan joskus pikkulapsena ollut viimeksi unessa vuoden vaihtuessa.

Ennin serkkulikan sydäntaidetta, alakulman haamuna Ennin veljentytär.

Ennin ja tätinsä versiot tähtisadesydämistä. Taustapiruna jälleen Ennin 6v veljentytär.

Onnellista uutta vuotta kaikille!